Blogit

Talviaamun tuttavat.

19.01.2012

Kurrella homma hanskassa

Olet varmaan huomannutkin: tällaisena rospuuttotalvena lintujen talviruokinta on oma taiteenlajinsa. Päivittäin talitintin kanssa kumminkin  tavataan,  punatulkku tulee vasta puolilta päivin.

Auringon nousun aikaan ilmestyy puolikesy orava, jota olemme tottuneet puhuttelemaan tuttavallisesti nimellä Kurre, tarkistamaan päivän tarjoukset lintujen ruokintapaikalla. Alun perin auringonkukansiemenet olin tarkoittanut punatulkulle ja talitintille. Aikojen aamunahan on sovittu, että oravien elintarvikehuolto hoituu kuusenkävyillä ja muilla metsän antimilla.  Uskoisin meidänkin Kurren olevan sen verran asioista perillä, että se käyttää meidän ruokintapaikkaamme vain ja ainoastaan poikkeustilanteissa, eli sään salliessa päivittäin. Meillä täällä havumetsävyöhykkeellä auringonkukansiemenet ovat olleet harvinaista evästä. Vielä muutama oravasukupolvi sitten Kurren sapuskat olivat enempi pihkan makuisia.
 
Kurrehan on kaiken kokenut taajamaorava, joka ei pahemmin hätkähdä, vaikka me Artun, kanssa liikumme pihalla omissa askareissamme. Puolen vuoden kokemuksella se jo tietää, ettei minusta ole sille vastusta, mutta Artun puuhastelua se nurkkasilmällä seuraa. Saattaa sattua semmoistakin, että jos Arttu,  tahattomasti tietenkin, ajautuu liian liki Kurren ruokailupaikkaa, se laittaa vilkun päälle ja  pika-pikaa vilauttaa perävaloja. Vuosituhantisella kokemuksella Kurre on oppinut varovaiseksi, sillä se tuntee ihmisen, ja tietenkin myös kissan, suurimmaksi uhkakseen, eikä aivan syyttä. Muitakin luontaisia  vihollisia sillä on aivan kotitarpeiksi - monet petolinnut, kanahaukka ja huuhkaja sekä pohjoisempana tietenkin näätä.

Aivan puhtaita jauhot eivät ole Kurrenkaan pussissa, vaikka se ruokintapaikan lintujen kanssa esiintyykin lähes korrektisti. Pesintäaikana se on pikkulintujen pesärosvo pahimmasta päästä.
Eräänä aamuna  Kurre yllätti meikäläisen lähes housut kintussa. Olimme tottuneet pitämään sitä tanakkana, periksi antamattomana poikamiehenä. Miten ollakaan, ennakkotiedoista poiketen se varoittamatta  saapuikin ruokintapaikalle yhdessä morsiamensa kanssa. Me Artun kanssa kateellisina katselimme pariskunnan ruokailua ja leikillistä kisailua pihapiirin puissa.

Vaimoni, jolla on parempaa tietoa elukoitten parinmuodostamissysteemeistä, sanoi heti, että homma on aivan saletti, Kurren huolettomat poikamiespäivät ovat ohitse. Semmoinen seikka vain rupesi askarruttamaan, että missähän tämän nuorenparin varsinainen kortteeri sijaitsee. Pihapiirimme välittömässä läheisyydessä on kyllä mielestäni aivan sopivansorttinen havumetsä, josta aika helposti löytyy oravallekin pesäkuusia, käpyjäkin aivan näköetäisyydellä näläntorjuntaan. Kätevästi Kurre kumminkin kortteerinsa kätkee, koska likipitäen kuusikymmentä vuotta olen turhaan  kuuseen kurkotellut. Tällaiselta huolimattomalta havainnoitsijalta jää helposti ikuiseksi salaisuudeksi, millainen Kurren koti oikeasti on. Hiihtolenkillä näkee usein puun  alla oravan ruokailusta varissutta kuusenkävyn moskaa, mutta pesäkuusi on ilmeisesti jossain muualla.
 
Utelias kun olen, kiipesin välittömästi vinttikamariin ja avasin aihetta  käsittelevän tiedoston. Karmeaa luettavaa. Oravien kosiomenoihin kuuluu kiistattomasti juuri samantapainen kisailu kuin se, joka Kurrella ja sen kumppanilla oli meneillään. Samaisesta tietolähteestä selvisi sekin, että onnistuneessa tapauksessa oraville saattaa olla odotettavissa perhelisäystä heti maaliskuussa ja toisenkin kerran joskus sitten  myöhemmin kesällä.

Oravien asuinreviiri saattaa parhaassa tapauksessa käsittää useita  hehtaareita, jossa määräysvaltaa käyttääkin yllättäen, kuinkas muuten, oravanaaras. Tämä päällikkönaaras on karkottanut toiset naaraat reviiriltään sinne  jonnekin kauaksi takametsiin. Sitä vastoin sillä saattaa olla omalla reviirillään, aivan lähietäisyydellä, useitakin poikaoravia, kaiken varalta.  

Oudon tuntuinen on oravien organisaatio, mutta ei kumminkaan aivan ennennäkemätön. Monien, ei kovinkaan kaukaisten kädellistenkin taloudessa on kautta aikojen tultu hyvinkin toimeen samantapaisella käyttökelpoisella nokkimisjärjestyksellä.

Jotenkin tuntuu tutulta, mutta se onkin sitten taas aivan toinen juttu.                        

erkki pennala
mietoinen